Umbra Magic Glow

UMG on Lapin yliopiston graafisen suunnittelun maisteriopiskelijoiden suunnittelema ja toteuttama yhteisölehti. Lehden teema vaihtuu vuosittain, niin kuin tekijätkin. Tänä vuonna UMG muodostuu sanoista Umbra Magic Glow. Lehden sisältö valottaa graafisen suunnittelun opiskelua ja sen ympärillä tapahtuvia ajankohtaisia asioita. Visuaalinen kerronta rakentuu pimeydestä valoon ja näiden tunnelmien väliin jäävälle väriskaalalle.

UMG on vuosisatoja kestänyt perinne jota jo esi-isämme kansakouluissa kehittelivät ja hioivat. Tai no vuosikymmeniä. Oikeasti vähän vajaan yhden vuosikymmenen kestänyt perinne. Tämä nyt on se kymmenes lehti ja lehti täyttää yhdeksän vuotta. Ensi vuonna UMG täyttää kymmenen. Tiedättekö? Koska ekana vuonna oltiin vasta nollavuotiaita. Ja tokan lehden aikana täytettiin yksi vuotta jne. No kuitenkin. Tämän lehden teko on ollut todella hieno kokemus, jossa ollaan saatu tehdä koko ryhmän kanssa yhteistyössä paljon mielekästä hommaa. Tekemistä on riittänyt mukavasti ja kokemusta lehden tekemisestä on karttunut sitäkin enemmän!

Tänä vuonna meidän lehden teemana on ’valo ja pimeys’. Eli paljon kontrastia ja vastakohtia. Ja koska ollaan kaikki graafikoita, kontrastin avulla ollaan saatu aikaiseksi älyttömän näyttäviä juttuja! Pääset tutustumaan vastamainoksiin, tarjoamme muutamia apuja graafikon eloon, sekä tarjoamme näkökulmia jos vaikka vaihto-opiskelu olisi mielestäsi mielekästä. Sivulta saatat myös löytää selityksen sille, mitä ihmettä tarkoittaa Umbra Magic Glow. Yritä ainakin.

Petteri Voutilainen
Päätoimittaja

Umbra Magic Glow

UMG on Lapin yliopiston graafisen suunnittelun maisteriopiskelijoiden suunnittelema ja toteuttama yhteisölehti. Lehden teema vaihtuu vuosittain, niin kuin tekijätkin. Tänä vuonna UMG muodostuu sanoista Umbra Magic Glow. Lehden sisältö valottaa graafisen suunnittelun opiskelua ja sen ympärillä tapahtuvia ajankohtaisia asioita. Visuaalinen kerronta rakentuu pimeydestä valoon ja näiden tunnelmien väliin jäävälle väriskaalalle.

UMG on vuosisatoja kestänyt perinne jota jo esi-isämme kansakouluissa kehittelivät ja hioivat. Tai no vuosikymmeniä. Oikeasti vähän vajaan yhden vuosikymmenen kestänyt perinne. Tämä nyt on se kymmenes lehti ja lehti täyttää yhdeksän vuotta. Ensi vuonna UMG täyttää kymmenen. Tiedättekö? Koska ekana vuonna oltiin vasta nollavuotiaita. Ja tokan lehden aikana täytettiin yksi vuotta jne. No kuitenkin. Tämän lehden teko on ollut todella hieno kokemus, jossa ollaan saatu tehdä koko ryhmän kanssa yhteistyössä paljon mielekästä hommaa. Tekemistä on riittänyt mukavasti ja kokemusta lehden tekemisestä on karttunut sitäkin enemmän!

Tänä vuonna meidän lehden teemana on ’valo ja pimeys’. Eli paljon kontrastia ja vastakohtia. Ja koska ollaan kaikki graafikoita, kontrastin avulla ollaan saatu aikaiseksi älyttömän näyttäviä juttuja! Pääset tutustumaan vastamainoksiin, tarjoamme muutamia apuja graafikon eloon, sekä tarjoamme näkökulmia jos vaikka vaihto-opiskelu olisi mielestäsi mielekästä. Sivulta saatat myös löytää selityksen sille, mitä ihmettä tarkoittaa Umbra Magic Glow. Yritä ainakin.

Petteri Voutilainen
Päätoimittaja

UMG on vuosisatoja kestänyt perinne jota jo esi-isämme kansakouluissa kehittelivät ja hioivat. Tai no vuosikymmeniä. Oikeasti vähän vajaan yhden vuosikymmenen kestänyt perinne. Tämä nyt on se kymmenes lehti ja lehti täyttää yhdeksän vuotta. Ensi vuonna UMG täyttää kymmenen. Tiedättekö? Koska ekana vuonna oltiin vasta nollavuotiaita. Ja tokan lehden aikana täytettiin yksi vuotta jne. No kuitenkin. Tämän lehden teko on ollut todella hieno kokemus, jossa ollaan saatu tehdä koko ryhmän kanssa yhteistyössä paljon mielekästä hommaa. Tekemistä on riittänyt mukavasti ja kokemusta lehden tekemisestä on karttunut sitäkin enemmän!

Tänä vuonna meidän lehden teemana on ’valo ja pimeys’. Eli paljon kontrastia ja vastakohtia. Ja koska ollaan kaikki graafikoita, kontrastin avulla ollaan saatu aikaiseksi älyttömän näyttäviä juttuja! Pääset tutustumaan vastamainoksiin, tarjoamme muutamia apuja graafikon eloon, sekä tarjoamme näkökulmia jos vaikka vaihto-opiskelu olisi mielestäsi mielekästä. Sivulta saatat myös löytää selityksen sille, mitä ihmettä tarkoittaa Umbra Magic Glow. Yritä ainakin.

Petteri Voutilainen
Päätoimittaja

Vaihto,
eli sinne ja takaisin

Teksti ja kuvat: Emma Chudoba
ja Noora Kotajärvi

Tämä tarina kertoo kahdesta opiskelijavaihdosta. Niiden myötä graafikot kasvavat todellisiksi vaihtareiksi, aivan kuin monet heidän jälkeensä vuosia myöhemmin…

Kaukana pohjoisen lumessa asui kaksi graafikkoa. Lumi ei ollut sitä inhottavaa likaista ja märkää, mikä on täynnä tupakantumppeja ja hiekoitushiekkaa, eikä myöskään kuiva paljas jäätikkö, jossa ei ole paikkaa, missä opiskella graafista suunnittelua. Sanalla sanoen, se oli Rovaniemi, mikä opiskelijoille merkitsee Lapin yliopistoa. Yliopiston F-siiven ovi oli lasinen ja automaattinen, ja siitä ovesta pääsi sisään taiteiden tiedekuntaan. Taiteiden tiedekunta oli näiden graafikoiden opinahjo, jossa he olivat opiskelleet jo kolme kokonaista vuotta.

Nämä nimenomaiset graafikot olivat juuri kandidaatin tutkintonsa suorittaneita ja heidän nimensä olivat Emma ja Noora. Tämä on kertomus siitä, kuinka kaksi graafikkoa joutui seikkailuun ja yllätti itsensä sanomasta ja tekemästä ties mitä kerrassaan odottamatonta; kertomus siitä, kuinka Emma lähti Skotlantiin ja Noora Australiaan suorittamaan vaihto-opintojaan.

Dundee, Skotlanti

En alunperin pitänyt itseäni oikeanlaisena ihmisenä lähtemään vaihtoon. Ennen yliopistoa elin siinä käsityksessä, etten ollut tarpeeksi aktiivinen, järjestelmällinen, määrätietoinen… mitään, mitä lukion aikana vaihdossa käyneet kaverini vaikuttivat olleen. Katsoin maailmanmatkaajia ihaillen ja kadehtien. Maailmalle lähteminen yksin pitkäksi aikaa tuntui hienolta ajatukselta, mutta olisiko minunlaisestani siihen?

Kun yliopisto alkoi, vaihdosta puhuminen tuntui yleistyvän. Jo ensimmäisen syksyn alussa sain uudenlaisen kipinän tuutoriltani, joka oli lähdössä Dundeehen Skotlantiin seuraavaksi syksyksi. Sain kuulla, että siellä oli mahdollisuus opiskella esimerkiksi animaatiota. Vaikka olinkin valinnut opiskelualakseni graafisen suunnittelun, olin aina ollut kiinnostunut animaatiosta. Lisäksi olin pitkään halunnut käydä Skotlannissa, joten aloin harkita vaihto-opiskelun mahdollisuutta vähän vakavammin. ”Vois ehkä jossain kohtaa” –puheet alkoivat vähitellen yleistyä osaltani, vaikken ehkä itsekään ihan tosissani uskonut niitä.

Kolmannen vuoden koittaessa havahduin siihen, että jos en käyttäisi tilaisuutta lähteä vaihtoon, tulisin katumaan. Miksi tyytyä vain ihailemaan niitä, jotka uskaltavat, jos voisi ihan hyvin uskaltaa itsekin? Elämä on lyhyt, joten eikö sen aikana kannattaisi pyrkiä olemaan juuri sellainen kuin haluaisi olla? Näissä mietteissä aloin tosissani viedä prosessia eteenpäin. Lisäksi vaihdostaan palannut tuutorini kehui vuolaasti omaa kokemustaan. Tämä lisäsi entisestään varmuuttani siitä, että vaihto (nimenomaan Dundeessa) olisi hyvä idea.

”I’m standing on the left side when you come through the barriers. Grey hoodie, black joggers, blue trainers.” Nostin katseeni kännykästä luettuani viestin ja vilkuilin ympärilleni. Pian huomasinkin kuvaukseen sopivan henkilön vähän matkan päässä. Hänen kanssaan tulisin asumaan koko syksyn, ja silloin en vielä aavistanut, että myös kevään. Hän oli tullut junalla vastaan Edinburghin lentokentälle Dundeesta asti, mikä oli mukavaa, sillä matkalla pääsimme tutustumaan syvemmin. Olimme toki jo netin välityksellä kertoneet itsestämme perusasioita kuten harrastukset – ja junassa kämppikseni paljasti harkinneensa kämppäänsä toistakin henkilöä. Hän kertoi kuitenkin valinneensa minut lopulta siksi, että olin maininnut pitäväni World of Warcraftista, mitä hänkin siis pelasi.

Dundeen yliopiston opiskelijakämppiin oli ollut keväällä sen verran tunkua, etten ollut ehtinyt mukaan hakuun. Tilanne oli aiheuttanut kesälomalla päänvaivaa, mutta kämpänhakuilmoituksen kirjoittaminen eräälle Facebook-sivulle oli tuonut pelastuksen, sillä sitä kautta kämppikseni oli huomannut minut ja ottanut yhteyttä. Olin tyytyväinen, että kaikki oli mennyt juuri niin. Asuntoni sijaitsi vanhassa tehdasrakennuksessa, joka oli melko lähellä kaikkia keskeisimpiä paikkoja. Lisäksi huoneeni oli pieni mutta hyvin soma ja vastasi tarpeitani täydellisesti. Ikkunastani avautui avara näkymä joelle ja vihreille kukkuloille sen toisella puolen. Yllätyksekseni en potenut hetkeäkään koti-ikävää. Maailma oli auki ja se tuntui upealta.

Dundee oli kaupunkina helposti käsitettävä – suurin osa keskeisistä paikoista oli joen suuntaisesti kulkevan pääkadun varrella, joten eksymisestä ei ollut suurta vaaraa. Ihastuttavia pieniä putiikkeja ja kahviloita oli runsaasti ja ravintoloita ja baareja oli vaikka kuinka moneen lähtöön. Yksi suosikkikaupoistani oli pieni vihanneskauppa noin korttelin päässä kotoani. Kaupan tunnelma oli kutsuva ja maanläheinen ja henkilökunta todella ystävällistä. Parhaita erikoisuuksia kaupassa oli viikoittain vaihtuvat keittokassit, joissa oli resepti ja kaikki keittoon tarvittavat tuoreet ainekset ja mausteet. Niistä tuli tärkeä osa ruokavaliotani vaihdon aikana.

Olin ollut vähän huolissani siitä, kuinka pärjäisin animaatio-opiskelijoiden joukossa. Minut oli nimittäin laitettu kolmannelle vuosikurssille, vaikka yleensä vaihtareita otettiin vain toiselle. Kun ensimmäisenä koulupäivänä luokkani sai ensimmäisen tehtävänannon, olin kauhuissani: joutuisin mallintamaan 3D-omakuvan! Olin hädin tuskin koskenut edes Blenderiin, joten miten ihmeessä selviäisin jostain niin haastavasta? Kuitenkin kun opetus alkoi, sain huokaista helpotuksesta. Opettaja piti meille selkeän ja perusteellisen tutoriaalin ja tehtävään käytettävä ohjelma vaikutti ihanan yksinkertaiselta. Ja kun tutoriaalin jälkeen pääsimme lopulta itse hommiin, tehtävä osoittautui todella hauskaksi eikä lainkaan niin vaikeaksi kuin olin pelännyt.

Sen jälkeen rikoin aikaisempia rajojani vielä monta kertaa. Pääsin käsiksi ohjelmiin, joiden käytöstä olin ennen voinut vain unelmoida. Tehtävät olivat mielenkiintoisia ja sopivasti haastavia ja niiden kautta opin taitoja, joita olin aina halunnut oppia. Oli mahtavaa panostaa täysillä piirtämiseen, animointiin ja 3D-mallinnukseen juuri niille luoduissa puitteissa.

Dundeen yliopisto tarjosi mahdollisuuden myös harrastaa. Yliopistolla oli lukuisia eri harrastuksiin erikoistuneita yhteisöjä, mukaan lukien urheilukerhoja ties kuinka monelle lajille. Itse olin mukana jousiammuntakerhossa, joka oli avoin niin aloittelijoille kuin konkareillekin. Pääsin treenaamaan pari-kolme kertaa viikossa, mikä oli eräänlainen unelmien täyttymys salin sijaitessa lyhyen kävelymatkan päässä. Arkeni siis koostui siitä, että sain tehdä juuri niitä asioita, joista eniten nautin. Vaikka alkuperäinen tarkoitukseni oli ollut viettää Skotlannissa vain syyslukukausi, oli syksyn lopussa selvää, että jäisin myös kevääksi.

Olin toivonut pääseväni matkustamaan lukuvuoden aikana, mutta esimerkiksi vaihtareille järjestetyt reissut Ylämaille ajoittuivat pahimpien koulukiireiden keskelle. Päädyin siis vuoden mittaan tekemään Dundeen ulkopuolelle enintään päiväretkiä, jotka tosin olivat päiväretkiksi varsin ikimuistoisia. Enkä onneksi lopulta joutunut lähtemään Skotlannista näkemättä lainkaan maan jylhimpiä maisemia, sillä vanhempani matkustivat Skotlantiin vaihtoni viimeisiksi päiviksi. He nappasivat minut Dundeesta mukaansa ja ajoimme kierroksen Ylämaiden kautta ennen Suomeen paluuta. Näin paljon vuoria, upeita metsiä, villin peuralauman lähietäisyydeltä ja epätodellisen korkeita rantakallioita helmiäisenväristä auringonlaskua vasten.

En pidä koti-ikävää juuri ongelmana, jos tiedän vielä palaavani. Mutta kuinka kestää koti-ikävää paikkaan, joka on lakannut olemasta koti? Vaikeinta vaihdossa ei lopulta ollut lähtö suureen tuntemattomaan, vaan kotiinpaluu, joka ei tuntunut kunnolla kotiinpaluulta. Toki olin ikävöinyt Suomen ihmisiä, lumisia talvia, järkevästi suunniteltuja hanoja ja ruisleipää. Mutta Dundeesta oli tullut kotini ja yhdeksässä kuussa ennestään tuntemattomista asioista oli tullut elämäni. Oli vaikeaa jättää joukko animaatio-opiskelijoita, joista oli tullut luokkani, ja kämppikseni, jota ihanampaa en ollut osannut toivoa – puhumattakaan kaikista paikoista, joista oli tullut osa reviiriäni. Ja silti, kaikesta lähtöön liittyvästä surusta huolimatta, tunsin olevani valtavan onnekas. Se suruhan oli lopulta vain merkki siitä, että olin löytänyt jotain todella kaunista ja tärkeää. Enkä vaihtaisi sitä vuotta mihinkään. Vaihtoon lähteminen oli epäilemättä parhaita asioita, mitä olen koskaan tehnyt.

Canberra, Australia

Tulli. Se paljon peloteltu tulli, jonka läpi kukaan ei pääse. Maahantulolappu kädessä kävelin kohti miestä, joka ohjasi minut suoraan pois tarkastusalueelta. Kävelin käytävälle ja jäin odottamaan Singaporessa tapaamiani uusia vaihtokavereita. ”Ai se oli siinä”, ajattelin, kunnes kaverini jäivät tullivirkailijan hampaisiin ja heidän piti avata laukku. Alkoi selittely nuuskasta, mutta läpi meni sekin. Vaikka nuuskasta olisi normaalisti pitänyt maksaa tullimaksu, mukava tullivirkailija päästi heidät naureskellen läpi maksamatta. Olimme saapuneet Australiaan tolkuttoman pitkiltä tuntuneiden lentojen jälkeen. Ja matka jatkui vielä lennolla Melbournesta lopulliseen määränpäähän Canberraan, kaupunkiin, joka olisi kotini seuraavat 10 kuukautta.

Ensimmäisen ajatuksen vaihtoonlähdöstä sain jo ollessani yläasteella. Tätini oli aina puhunut omasta vaihdostaan ja siitä kuinka hyvä kokemus se oli ollut. Lukiossa en ollut vielä valmis lähtemään yksin pitkäksi aikaa ulkomaille, joten kun pääsin sisään yliopistoon tiesin tilaisuuteni tulleen! Janosin uusia kokemuksia erilaisista kulttuureista ja mahdollisuuden asua yksin ulkomailla. Ongelmana oli enää milloin ja mihin lähtisin. Missä voisin seikkailla ja samalla opiskella jotain kiinnostavaa?

Opiskellessani toista vuotta Lapin yliopistossa poikaystäväni lähti neljäksi kuukaudeksi vaihtoon Tšekkiin. Tuona aikana aloin miettiä omaa mahdollista opiskelijavaihtoani toden teolla, ja kävin ensimmäistä kertaa vaihtoinfossa. Tilaisuuden jälkeen ajatukseni eivät olleet juurikaan selkeämmät, enkä hakenut vaihtoon seuraavalle vuodelle. Kohde mihin halusin lähteä iski päin kasvoja vasta, kun äitini lähti Australiaan joulukuussa 2015, ja palasi sieltä kuvien ja kokemusten kanssa. Tein pitävän päätöksen hakea vaihtoon juuri Australiaan, enkä edes katsonut muita vaihtoehtoja. Minulle oli myös alusta asti itsestäänselvää, että niin kauas lähdetään koko vuodeksi mikäli mahdollista.

Hain University of Canberraan (tuttavallisemmin UC) vaihtoon kandivuoden aikana ja kärvistelin monta kuukautta odottaen vastausta. Kun sähköposti hyväksytystä hakemuksesta saapui olin iloinen, mutta järkyttynyt. Siinä, että olin oikeasti lähdössä kymmeneksi kuukaudeksi Ausseihin oli paljon sulateltavaa. Tekemistä riitti: yhteinen vuokra-asunto Rovaniemellä irtisanottiin, tavarat pakattiin kahteen osoitteeseen, piti alkaa hakemaan viisumia ja asuntoa toisesta maassa, piti kirjoittaa kandi loppuun ja valita tulevan vuoden kurssit. Tulostettavaa riitti. Kun vaihto alkoi hiipiä lähemmäs, myös jännityksen taso nousi. Pahinta oli ikävä, joka alkoi jo viikkoja ennen lähtöä, ja paniikki siitä selviäisinkö sittenkään niin pitkään yksin ja niin kaukana.

Canberra on pieni kummallinen pääkaupunki, jossa kaikki on samaan aikaan kaukana, mutta lähellä. Ensimmäiset viikot Canberrassa menivät muiden vaihtareiden kanssa seikkaillessa, kursseihin totuttelussa ja oman kaveripiirin etsimisessä. Itse löysin heti vaihdon alussa paikallisen kaverin, baarimikon, jonka kanssa vietin paljon vapaa-aikaani läpi koko vaihdon. Kun muut vaihtarit iltaisin vetäytyivät liian monen hengen soluihinsa, minä käperryin oman yksiöni rauhaan tekemään koulutehtäviä ja katsomaan Game of Thronesia. Yksiön saamiseksi olin joutunut käymään sähköpostisotaa Suomi-Australia välillä jo paljon ennen saapumistani maahan. Olin tyytyväinen, että opiskelija-asuntojärjestön kautta olin saanut tilattua huoneeseeni valmiiksi odottamaan tärkeimmät tarvikkeet kuten lakanat ja ruuanlaittovälineet.

Kurssien rakenne oli Suomen kursseihin verrattuna hieman erilainen: tunnit jaettiin luentoihin ja tutoriaaleihin. Koulua ei ollut monena päivänä viikossa ja tehtäviä tehtiin kurssista riippuen lähinnä tuntien ulkopuolella. Jo hyvissä ajoin kotona olin valinnut mielenkiintoisia kursseja, joista eniten olin odottanut 3D animaatiota. Kurssilla ei vaadittu aikaisempaa osaamista, enkä aiemman Blender-sekoiluni perusteella olisi voinut sanoa, että osasin. Kurssin alku meni Mayaa opetellessa, mutta koska se oli hauskaa, siihen hukkui tunteja huomaamatta. Olin yllättynyt siitä, miten nopeasti opin ja kuinka hyvältä ensimmäisetkin valmiiksi tekemäni työt näyttivät. Toiselle jaksolle otin 3D-hahmo animaatio -kurssin, jonka aikana pääsin syventämään ja parantamaan edellisen jakson mallinnus- ja animointitaitoja. 3D animaation lisäksi Copywriting and creative execution oli toinen kurssi, josta nautin suunnattomasti. Kurssilla oli mahtava opettaja, joka motivoi minua silloinkin, kun podin koti-ikävää ja kouluhommat eivät oikein maistuneet.

Koko vuoden painin yleisen vaihtariongelman kanssa: kuinka yhdistää koulu JA tutustuminen uuteen kulttuuriin ja maahan. Vaikka kampus vilisi eksoottisista linnuista ja silloin tällöin jouduin kenguruiden piirittämäksi tullessani koulusta kotiin, halusin nähdä muutakin. Niinpä osallistuin muutamalle yliopiston järjestämälle reissulle, jotka ajoittuivat yleensä viikonlopuille. Kävimme katsomassa  Blue mountainseja, opettelimme surffaamaan kolmen päivän surffileirillä ja kävimme Sydneyssä katsomassa Gay and Lesbian Mardi Gras -paraatia. Vapaa-ajallani Canberrassa kävin muun muassa opiskelijabileissä, mutta huomasin varhain, ettei se kaikkien muiden vaihtareiden suosima untsunts-baari ollut minulle. Onneksi löysin kaltaistani seuraa paikallisista ja loppua kohden lähes asuin paikallisten kavereitteni luona. Heidän kanssaan kävin myös telttailemassa, juhlimassa syntymäpäiviä ja bilettämässä keski-ikäisten kanssa kasaribaarissa.

Kun minulta kysytään, mikä oli parasta vaihdon aikana, vastaan aina kesäloma. Ensimmäinen kesälomani vuosiin. Kolme kuukautta. Niiden kuukausien aikana pääsin seikkailemaan poikaystäväni kanssa ensin Canberran alueella, sitten Byron Bayssä ja Brisbanessa, Länsi-Australiassa ja lopuksi vielä Uudessa-Seelannissa. Länsi-Australiassa matkustimme äitini kanssa autolla ja siellä oli kuuma. Lähemmäs 50 astetta paahtavassa auringossa ja ilma viileni vasta illalla pimeän myötä. Näimme ja koimme tuon loman aikana paljon: museoita, laiva-ajeluita, pingviinejä ja delfiinejä. Uudessa-Seelannissa jopa ajoimme vasemmalla puolella tietä, Hobbitonista Mordoriin. Se oli täydellinen tauko lukukausien välillä.

Kun lähdin Canberrasta kaksi ystävääni olivat saattamassa minua lentokentällä. Viimeinen vuorokausi Australiassa oli ollut tunteiden vuoristorataa: välillä olin innoissani kotiin pääsystä, ja välillä murheen murtama, koska jättäisin uudet ystäväni jälkeeni. Vaihtovuoteni ei ollut kaikin puolin juuri sitä, mitä olin odottanut. Se oli monella tapaa rankempaa, mutta myös palkitsevampaa kun olin osannut kuvitella. Opin paljon uusia asioita ja tutustuin ihaniin ihmisiin, joihin olen edelleen yhteydessä. Canberran lentokentällä halasin ystäväni, nousin koneeseen ja tuijotin ulos ikkunasta. Itkin hiljaa, kunnes suru lähdöstä muuttui kotiinpääsyn odotukseksi. Helsingissä minua vastassa oli poikaystäväni tuttu, karvainen naama ja lämmin halaus. “Hyvä, että uskalsin lähteä“, ajattelin ja nousin autoon.

Siinä vasta mainos

Kuva ja teksti: Tirsa Toivonen
Ensivilkaisulta oikeastaan varsin totutunlainen mainos. Kuvassa kerrotaan tarinaa monelle ikävänkin tutun tapahtuman kautta, ja mainoslauseesta löytyy vähintään yhtä tuttu vakuutus: tämä tuote on tehty kestämään!
Tarkempi tarkastelu paljasta kuitenkin, että kysymyksessä ei ole mikään tavallinen mainos. Vastamainoksen teho piileekin tuttuudessa, jonka rikkoo jokin häiritsevä… Eihän mainoksessa nyt noin kuulu sanoa?
Vastamainos on mainoksen muotoon puettua kritiikkiä. Kommentoinnin kohteena on milloin jokin yritys tai toimiala ja sen toiminnan eettisyys, milloin taas kyytiä saa jokin yhteiskunnallinen epäkohta tai kulutuskulttuuri eri ilmiöneen. Vastamainosten avulla kommentoidaan myös mainontaa itseään ja sen käyttämiä keinoja, sekä mainonnan tunkeutumista kaikkialle. Nykyisen mainostulvan keskellä kriittinen medialukutaito nousee varsin suureen arvoon, ja myös vastamainokset alleviivaavat sen tärkeyttä.
Lisää vastamainoksia ja siten virikkeitä kriittisen medialukutaidon jumppaamiseen löydät mm. Adbustersin tai Voiman nettisivuilta.
Ja loppuun tunnustettakoon, että itse en voi syyttää älypuhelimieni lyhytikäisyydestä pelkästään elektroniikkateollisuuden juonittelua. Vastamainoksen kuva perustuu tositapahtumiin myös itseni kohdalla.

Lähteet:

Jylhämö, Kimmo & Welp, Klaus (toim.) 2011 Louserit vuittuun – ja muita Voiman vastamainoksia.

Siinä
vasta
mainos

Teksti ja kuva:
Tirsa Toivonen
Ensivilkaisulta oikeastaan varsin totutunlainen mainos. Kuvassa kerrotaan tarinaa monelle ikävänkin tutun tapahtuman kautta, ja mainoslauseesta löytyy vähintään yhtä tuttu vakuutus: tämä tuote on tehty kestämään!
Tarkempi tarkastelu paljasta kuitenkin, ettei kysymyksessä ole mikään tavallinen mainos. Vastamainoksen teho piileekin tuttuudessa, jonka rikkoo jokin häiritsevä… Eihän mainoksessa nyt noin kuulu sanoa?
Vastamainos on mainoksen muotoon puettua kritiikkiä. Kommentoinnin kohteena on milloin jokin yritys tai toimiala ja sen toiminnan eettisyys, milloin taas kyytiä saa jokin yhteiskunnallinen epäkohta tai kulutuskulttuuri eri ilmiöneen. Vastamainosten avulla kommentoidaan myös mainontaa itseään ja sen käyttämiä keinoja, sekä mainonnan tunkeutumista kaikkialle. Nykyisen mainostulvan keskellä kriittinen medialukutaito nousee varsin suureen arvoon, ja myös vastamainokset alleviivaavat sen tärkeyttä.
Lisää vastamainoksia ja siten virikkeitä kriittisen medialukutaidon jumppaamiseen löydät mm. Adbustersin tai Voiman nettisivuilta.
Ja loppuun tunnustettakoon, että itse en voi syyttää älypuhelimieni lyhytikäisyydestä pelkästään elektroniikkateollisuuden juonittelua. Vastamainoksen kuva perustuu tositapahtumiin myös itseni kohdalla.

Lähteet:

Jylhämö, Kimmo & Welp, Klaus (toim.) 2011 Louserit vuittuun – ja muita Voiman vastamainoksia.

Rakkaus Lappiin toi
menestystä julistekilpailussa

Teksti ja kuva: Niina Silvasti

Emma Chudoba on taitava kuvittaja ja menestynyt kansainvälisessä julistekilpailussa. Hän kertoo omasta työskentelystään — miten ideasta muotoillaan valmis kuvitus.

Rakastan pohjoista luontoa, lunta ja pakkasta, Emma Chudoba iloitsee. Julistekilpailun teeman pitää jollakin tavalla puhutella tai innostaa. Minulla on aina ollut henkilökohtainen palo Lappiin ja siksi päätös osallistumisesta oli helppo.

Kuvittaja tai graafikko osallistuu suunnittelukilpailuun saadakseen nimeään esille tai ehkä kokeillakseen taitojaan. Joistakin kilpailuista saa mainetta, toisista kunniaa ja sitten ovat ne kilpailut, joista voittaja saa euroja. Julisteyritys Come to Finland järjestää vuosittain kansainvälisen julistekilpailun ja se on avoin kuvittajille, graafikoille ja taiteilijoille ympäri maailman. Vuoden 2017 toimeksianto kuului: Ikuista Lapin lumo matkailujulisteeseen!

Emma sai tiedon kilpailusta sähköpostilla ”huomasin ajattelevani, että minullahan olisi tähän aiheeseen paljon annettavaa. Kilpailussa jaossa oleva 2000 euron rahapalkinto oli myös hyvä kannustin. Kaikki suunnittelukilpailut eivät ole mielenkiintoisia. Jos kilpailun teema jätetään liian auki, työhön on vaikea tarttua”. Kilpailuun osallistuminen teettää graafikolle paljon työtä. Työn tekeminen alkaa idean etsimisestä, luonnostelusta ja kokeiluista. Värit, typografia, sommittelu, logo ja julisteen tyyli pitää saada toimimaan keskenään. Lopullinen työ muotoutuu vasta useiden versioiden jälkeen — mutta ei aina. Suunnittelua eteenpäin vetävä ajatus voi syntyä myös hetken inspiraatiosta ja viedä mukanaan.

Emman mielestä ”Parasta suunnittelua syntyy, kun antaa intuition viedä. Julisteen sommitelma syntyi melkein kuin itsestään, mutta värien kanssa tein useamman luonnoksen. Tavoittelin ruskan värejä. Pohdin, mitkä värit sieltä nousevat, mitkä toimivat yhdessä, mikä on luonnollista ja miten saisin vintage- ja retrofiilistä kokonaisuuteen”. Emma teki ensimmäiset kuvitukset luonnosvihkoon ja jatkoi työstämistä Photoshopissa. Hän valitsi vain muutaman erilaisen siveltimen, joita käytti vaihdellen työn muokkaamisessa.

Halusin välittää fiiliksen siitä, mitä on vaeltaa Lapissa tunturin laelle, josta avautuvat upeat maisemat. Rauhoittua siihen ja nauttia höyryävää juomaa. Katsoa maisemaa. Kaikki on hyvin ja elämä seesteistä — just siinä hetkessä.

Kuvitukseen käytettävä tyyli on usein vapaa ja toteutukseen voi käyttää erilaisia tekniikoita. Suunnittelukilpailun järjestäjä määrittelee työn muodon, laajuuden ja sopimuksen voittajatyön käytöstä. Suunnitteluaika on rajattu. Kilpailun järjestäjä ei päätä yksin voittajasta vaan mukana on kokonainen raati. Töiden pitää olla vertailtavissa toisiinsa ja siksi kilpailuun lähetettävillä töillä on säännöt.

Usein kilpailutyöhön sijoitetaan pakollinen teksti tai logo. Se voi olla vaikkapa tapahtuman tunnus tai slogan. Tunnuksen väri ja sen paikka julisteessa voi olla tarkkaan määritelty. Muiden tekstien lisääminen on usein vapaavalintaista.Onnistuneessa työssä typografialla on paljon merkitystä. Fontit luovat ilmettä ja fiilistä samalla tavalla kuin kuvat.Emma toteaakin, että ”Tekstien tai sloganin ideoiminen töihin on yleensä työlästä, mutta tällä kertaa julisteen slogan ’Experience the Magic of Lapland’ osui heti nappiin ja se toimi englanniksi tosi hyvin”.

Vuoden 2018 julistekilpailun voiton vei Amelia Hillebrant revontuliaiheisella työllä. Emma Chudoba sai ensimmäisen kunniamaininnan sijoittuen julistekilpailun toiseksi. ”Jos harkitset suunnittelukilpailuun osallistumista, tee se. Saat arvokasta kokemusta ja sisältöä portfolioosi ja voit vaikka vahingossa menestyä”.

Rakkaus Lappiin toi menestystä julistekilpailussa

Teksti ja kuva: Niina Silvasti

Emma Chudoba on taitava kuvittaja ja menestynyt kansainvälisessä julistekilpailussa. Hän kertoo omasta työskentelystään — miten ideasta muotoillaan valmis kuvitus.

Rakastan pohjoista luontoa, lunta ja pakkasta, Emma Chudoba iloitsee. Julistekilpailun teeman pitää jollakin tavalla puhutella tai innostaa. Minulla on aina ollut henkilökohtainen palo Lappiin ja siksi päätös osallistumisesta oli helppo.

Kuvittaja tai graafikko osallistuu suunnittelukilpailuun saadakseen nimeään esille tai ehkä kokeillakseen taitojaan. Joistakin kilpailuista saa mainetta, toisista kunniaa ja sitten ovat ne kilpailut, joista voittaja saa euroja. Julisteyritys Come to Finland järjestää vuosittain kansainvälisen julistekilpailun ja se on avoin kuvittajille, graafikoille ja taiteilijoille ympäri maailman. Vuoden 2017 toimeksianto kuului: Ikuista Lapin lumo matkailujulisteeseen!

Emma sai tiedon kilpailusta sähköpostilla ”huomasin ajattelevani, että minullahan olisi tähän aiheeseen paljon annettavaa. Kilpailussa jaossa oleva 2000 euron rahapalkinto oli myös hyvä kannustin. Kaikki suunnittelukilpailut eivät ole mielenkiintoisia. Jos kilpailun teema jätetään liian auki, työhön on vaikea tarttua”. Kilpailuun osallistuminen teettää graafikolle paljon työtä. Työn tekeminen alkaa idean etsimisestä, luonnostelusta ja kokeiluista. Värit, typografia, sommittelu, logo ja julisteen tyyli pitää saada toimimaan keskenään. Lopullinen työ muotoutuu vasta useiden versioiden jälkeen — mutta ei aina. Suunnittelua eteenpäin vetävä ajatus voi syntyä myös hetken inspiraatiosta ja viedä mukanaan.

Emman mielestä ”Parasta suunnittelua syntyy, kun antaa intuition viedä. Julisteen sommitelma syntyi melkein kuin itsestään, mutta värien kanssa tein useamman luonnoksen. Tavoittelin ruskan värejä. Pohdin, mitkä värit sieltä nousevat, mitkä toimivat yhdessä, mikä on luonnollista ja miten saisin vintage- ja retrofiilistä kokonaisuuteen”. Emma teki ensimmäiset kuvitukset luonnosvihkoon ja jatkoi työstämistä Photoshopissa. Hän valitsi vain muutaman erilaisen siveltimen, joita käytti vaihdellen työn muokkaamisessa.

Halusin välittää fiiliksen siitä, mitä on vaeltaa Lapissa tunturin laelle, josta avautuvat upeat maisemat. Rauhoittua siihen ja nauttia höyryävää juomaa. Katsoa maisemaa. Kaikki on hyvin ja elämä seesteistä — just siinä hetkessä.

Kuvitukseen käytettävä tyyli on usein vapaa ja toteutukseen voi käyttää erilaisia tekniikoita. Suunnittelukilpailun järjestäjä määrittelee työn muodon, laajuuden ja sopimuksen voittajatyön käytöstä. Suunnitteluaika on rajattu. Kilpailun järjestäjä ei päätä yksin voittajasta vaan mukana on kokonainen raati. Töiden pitää olla vertailtavissa toisiinsa ja siksi kilpailuun lähetettävillä töillä on säännöt.

Usein kilpailutyöhön sijoitetaan pakollinen teksti tai logo. Se voi olla vaikkapa tapahtuman tunnus tai slogan. Tunnuksen väri ja sen paikka julisteessa voi olla tarkkaan määritelty. Muiden tekstien lisääminen on usein vapaavalintaista.Onnistuneessa työssä typografialla on paljon merkitystä. Fontit luovat ilmettä ja fiilistä samalla tavalla kuin kuvat.Emma toteaakin, että ”Tekstien tai sloganin ideoiminen töihin on yleensä työlästä, mutta tällä kertaa julisteen slogan ’Experience the Magic of Lapland’ osui heti nappiin ja se toimi englanniksi tosi hyvin”.

Vuoden 2018 julistekilpailun voiton vei Amelia Hillebrant revontuliaiheisella työllä. Emma Chudoba sai ensimmäisen kunniamaininnan sijoittuen julistekilpailun toiseksi. ”Jos harkitset suunnittelukilpailuun osallistumista, tee se. Saat arvokasta kokemusta ja sisältöä portfolioosi ja voit vaikka vahingossa menestyä”.

Tekijät

Eeva
Sutela

Tekninen tiimi

Emma
Chudoba

Visuaalinen tiimi

Noora
Kotajärvi

Tekninen tiimi

Kristiina
Jermakka

Visuaalinen tiimi

Maria
Tuunanen

AD

Petteri
Voutilainen

Päätoimittaja

Heidi
Tauriainen

Tekninen tiimi

Jutta
Mykrä

Sisältötiimi

Niina
Silvasti

Sisältötiimi

Tirsa
Toivonen

Tekninen tiimi

Opintojakson vastuuopettajat:

Mirja Lönegren / mirja.lonegren(at)ulapland.fi
Niina Walter

Kahden tunnin luonnokset

Tehtävämme oli suunnitella kahden tunnin aikana
kuvitukset aiheesta Umbra Magic Glow

"Kiiltomatojakin kirkkaampia ajatuksia."

"Varjon kätkö ja ripaus taikuutta, omassa maailmassa mutta osana kaikkeutta."

"Pohjoisen taika muuttaa puput poroiksi. Tarkan vektorigrafiikan vastapainoksi akryylivärit."

"Kolmesta kissasta tuli kuusisilmäinen kissa."

"Graafikko on terve kun se leikkii."

"Minä oon liian hias tämmöseen."

"Arvoituksellisia unia ja yötaivaalla leijumista."

"Tekniikan hallitsemattomuus antoi huvin ja haasteen."

"Lopputulos on yhtä hämmentävä ja mystinen kuin tehtävänantokin."

"Aika kohdata jotakin muuta."

Kahden tunnin luonnokset

Tehtävämme oli suunnitella kahden tunnin aikana kuvitukset aiheesta Umbra Magic Glow

"Kiiltomatojakin kirkkaampia ajatuksia."

"Varjon kätkö ja ripaus taikuutta, omassa maailmassa mutta osana kaikkeutta."

"Pohjoisen taika muuttaa puput poroiksi. Tarkan vektorigrafiikan vastapainoksi akryylivärit."

"Kolmesta kissasta tuli kuusisilmäinen kissa."

"Graafikko on terve kun se leikkii."

"Minä oon liian hias tämmöseen."

"Arvoituksellisia unia ja yötaivaalla leijumista."

"Tekniikan hallitsemattomuus antoi huvin ja haasteen."

"Lopputulos on yhtä hämmentävä ja mystinen kuin tehtävänantokin."

"Aika kohdata jotakin muuta."

This error message is only visible to WordPress admins

Warning: The account for umgmagazine needs to be reconnected.
Due to Instagram platform changes on March 2, 2020, this Instagram account needs to be reconnected to allow the feed to continue updating. Reconnect on plugin Settings page

Error: Access Token for umgmagazine is not valid or has expired. Feed will not update.

There's an issue with the Instagram Access Token that you are using. Please obtain a new Access Token on the plugin's Settings page.
If you continue to have an issue with your Access Token then please see this FAQ for more information.

Error: admin-ajax.php test was not successful. Some features may not be available.

Please visit this page to troubleshoot.

This error message is only visible to WordPress admins

Warning: The account for umgmagazine needs to be reconnected.
Due to Instagram platform changes on March 2, 2020, this Instagram account needs to be reconnected to allow the feed to continue updating. Reconnect on plugin Settings page

Error: API requests are being delayed for this account. New posts will not be retrieved.

There may be an issue with the Instagram access token that you are using. Your server might also be unable to connect to Instagram at this time.

Error: admin-ajax.php test was not successful. Some features may not be available.

Please visit this page to troubleshoot.