Urallaan menestyvät graafikot

Graafisen suunnittelun opintoihin pääsy on monelle jo suuri saavutus, ja elämä on pelkkää yliopistoa vuosien ajan. Mutta mitä tapahtuu opintojen jälkeen? Millaista on työelämässä? Haastattelimme kolmea Lapin yliopistosta graafiseksi suunnittelijaksi valmistunutta alumnia: Lotta Nykänen, Riku Ounaslehto ja Satu Karppinen kertovat, miten heidän uransa alkoivat, millainen voi olla graafisen suunnittelijan työpäivä ja miten graafikko työssään luo näkymättömästä näkyvää.

Graafikkona Rovaniemellä


TEKSTI
Pauliina Heikkinen
KUVA
Josefina Yrjölä
Pauliina Heikkinen

Lotta Nykäsen matka kohti suunnittelijuutta on kuin ympyrä, joka aukeaa ja sulkeutuu Rovaniemellä. Nykästä kiinnosti aina ala, jossa pääsisi piirtämään. Lyseonpuiston lukiosta valmistuttuaan vuonna 2013 Nykänen pääsi työvoimatoimiston kautta työharjoitteluun digi- ja mainostoimisto Höyrylle. Höyryllä hän oppi alan perusohjelmien käytön ja sai käytännön opetusta konkareilta. Oltuaan vielä kesätöissä Höyryllä hän päätti hakea opiskelemaan graafista suunnittelua Lapin yliopistoon, Islannin taideakatemiaan sekä Lahden muotoiluinstituuttiin.

kuka?
• Lotta Kaarina Nykänen (s. 1994)
• Kotoisin Rovaniemeltä
• Valmistui Lapin yliopistosta taiteen
maisteriksi kesäkuussa 2019
• Täyspäiväisesti töissä graafisena
suunnittelijana digi- ja
mainostoimisto Höyryllä
• Nykäsen töitä voi nähdä Instagramissa
@lottaillustrates

Nykänen pääsi opiskelemaan sekä Islantiin että Lapin yliopistoon. Nykänen ilmoittautui poissaolevaksi Lapin yliopistolle ja oli valmis kolmen vuoden seikkailulle Islantiin. Hän suoritti siellä kandidaatin tutkintoa vastaavan tutkinnon.

– Nappasin samalla reissulla mukaan myös aviomiehen, Nykänen naurahtaa.

Tultuaan takaisin Suomeen vuonna 2017 Nykänen aloitti maisteriopinnot Lapin yliopistossa, pääsi opiskelun ohessa takaisin Höyrylle töihin ja valmistui vuonna 2019. Tämän jälkeen hän aloitti Höyryllä täysipäiväisenä suunnittelijana. Ympyrä sulkeutuu.

Työprosessi on ikään kuin eri hattujen vaihtamista.

Graafisena suunnittelijana Nykäsen työpöydällä pyörii muutama isompi asiakkuus ja useita pienempiä projekteja. Lisäksi Nykänen on vastuussa sisällöntuotannosta Höyryn sosiaaliseen mediaan.

– Tällä hetkellä suurimpia asiakkuuksia, joiden parissa pääsen työskentelemään on esimerkiksi paikallinen pienpanimo. Myös suuri osa kuvitustöistä tulee minulle. Työprosessi on ikään kuin eri hattujen vaihtamista; jos jokin projekti mättää, sen hatun voi vaihtaa toiseen hetkeksi. Harvoin tulee tehtyä yhtä juttua koko päivä.

Työskennellessään Nykänen pyrkii pitämään läsnä oman äänensä ja tyylinsä, mutta hänen mukaansa sitä on kuitenkin osattava hienosäätää asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Luovaa prosessia Nykänen kuvailee tutkijantyönä, jossa ensiksi tutustutaan asiakkaaseen perin pohjin. Se on fiiliksen etsimistä ja sen seuraamista. Jos fiilistä ei löydy, on se pakotettava esiin.

– Suunnittelijuus ja tekeminen on ikään kuin lihas, jota harjoittaa. Inspiraatiosta tulee taito, jonka voi aktivoida. Töissä ei useinkaan kuviteta samalla tyylillä kuin vapaa-ajalla. Pitää osata tehdä eri juttuja.

Nykäsen mieleenpainuvimpia projekteja Höyryllä ovat osa Lapin panimon tuoteilmeiden suunnittelusta ja pro bono -työnä tehdyt nettisivut Rovalan nuorille.

– Siinä sain oikeastaan täydet vapaudet ja laittaa leikiksi.

Hyvä graafinen suunnittelu ei näy, ruma ja väärä kyllä.

Nykäsen mielestä graafikon työn näkymättömyys tulee ilmi silloin, kun asiakkaat ovat tietämättömiä työprosesseista.

– Joku tilaa esimerkiksi logon ja kysyy: ”Sinähän piirsit tuon parissa tunnissa, miksi se maksaa niin paljon?” Sen takana, että pystyn tähän parissa tunnissa nyt, on viiden vuoden korkeakoulutus, koko elämän läpi jatkunut piirtoharrastus, sekä luovan prosessin ja konseptoinnin opettelu. Se, että voi tehdä simppeliltä vaikuttavan asian, on vaikeaa. Hyvä graafinen suunnittelu ei näy, ruma ja väärä kyllä.

Nykänen kuvailee graafikon luomisprosessia ideoinnista näkyväksi lopputuotteeksi visuaalisen tulkin työnä.

– Kun asiakkaalla on paljon visuaalisuuteen liittyviä ideoita, suunnittelijana huomaa olevansa tulkki, joka muuttaa nämä ideat ja pyrkimykset toimiviksi visuaalisiksi kokonaisuuksiksi.

Nykänen ei vie töitä tai työajatuksia kotiin. Muutoin olisi mahdollisuus, että niitä tekisi vapaa-ajallakin. Hän on tällä hetkellä tyytyväinen rivisuunnittelija.

– Tämäkin on vain työtä. On ihan fine olla se kahdeksan tuntia graafikko ja olla sen jälkeen joku muu.

Kuoseja ja kuvitusta


TEKSTI
Vappu Jaakkola
KUVA
Josefina Yrjölä
Pauliina Heikkinen
KUKA?
• Riku Ounaslehto (s. 1991)
• Kuvittaja, graafikko ja kuosisuunnittelija
• Työskentelee Napa Agencylla Helsingissä
• Kotoisin Rovaniemen Tapionkylästä
• Valmistui Lapin yliopistosta taiteen 
   kandidaatiksi 2014
• Töitä näkyvillä Napa Agencyn portfoliossa ja 
   Ounaslehdon Instagramissa: @rikuounas

Kun 28-vuotiaalta Riku Ounaslehdolta kysyy hänen uransa suurimpia saavutuksia, seuraa vaikuttava lista: hän on suunnitellut kuosin Walt Disney Companylle, useampia kuoseja H&M:lle, Stockmannin jouluilmeet 2018 ja 2019 sekä juhlakauden kuosin Kansallisoopperalle ja -baletille. Lapin yliopistosta graafiseksi suunnittelijaksi valmistuneen Ounaslehdon saavutuksista suurimpia on myös oma tyyli, jota saa leipätyössä kuvittajana toteuttaa.

Ounaslehto tiesi jo lapsena, että tulee työskentelemään visuaalisella alalla. Kaveriporukastaan hän oli ensimmäisiä, joilla oli selkeä visio unelmatyöstä. Kohti unelmiaan hän lähti jo toisen asteen koulutuksella. Valmistuttuaan kuva-artesaaniksi hän opiskeli hetken ammattikorkeakoulussa kuvataidelinjalla, kunnes päätti hakea kotikaupunkinsa yliopiston graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Ounaslehto valmistui taiteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 2014. Maisteriopintoihin hän ei jatkanut.

– Tiesin jo etukäteen, että teen ensin kandin, sitten olen jonkun aikaa työelämässä, hän toteaa.

Valmistumisen jälkeen tie vei Rovaniemeltä Ouluun. Siellä Ounaslehto teki töitä kansainväliselle tekstiilistudiolle, oli puoli vuotta harjoittelijana peliyhtiössä sekä sesonkityöntekijänä valokuvaamossa muun muassa kuvankäsittelyn parissa. Opintojaan hän pääsi hyödyntämään tuomalla osaamistaan esille: valokuvaamossakin hän sai tehdä mainoksia kuvittamalla. Pian edessä olikin muutto Helsinkiin täysin oman alan töihin Napalle eli Napa Agencylle.

Koen olevani onnekas, kun pärjään kuvittamisella.

Napa Agency kertoo nettisivuillaan olevansa Suomen ensimmäinen ja persoonallisin kuvituksia välittävä agentuuri. Agentuurin listoilla on 18 suomalaista ammattilaiskuvittajaa ja kuvitusbrändiä. Myös Ounaslehdon työ koostuu pelkästään kuvitusten tekemisestä.

– Siihen olenkin tähdännyt, ja koen olevani onnekas, kun pärjään kuvittamisella, kotoaan käsin työskentelevä Ounaslehto toteaa.

Kuvituksen teko alkaa taustatyöllä. Ensin kuullaan asiakkaan toiveet ja ideat ja tutustutaan esimerkiksi valmiisen väripalettiin. Sitten seuraa luonnoskierros. Näkyville nousevien kuvituksien taustalle jää paljon näkymätöntä työtä: tiedonhaku, kohderyhmien miettiminen ja yksityiskohtien viilaaminen jää lopputuloksesta piiloon.

– Viime vuosina on ollut näkyvillä vahvasti myös se, että tulee huomioida eri kulttuureista tulevat ihmiset ja erilaiset taustat, Ounaslehto kertoo.

Ounaslehto rakentaa kuvituksensa aina jonkin teeman ympärille – oli työ mikä tahansa.

– Mie rakastan tuoda erilaisia maailmoja, tarinoita, henkilöllisyyksiä, nimiä ja kategorioita hahmojen taustalle. Siinä menee aika syvälle omiin kuvituksiin.

Parasta on se, jos ihmiset tunnistavat tyylini.

Kuosisuunnittelun maailmaan Ounaslehdon johdatti intohimo muotiin. Kuoseissa korostuvat hänen kuvitustyylinsä rytmi ja runsaus.

– Ihan tavalliset kuvitustilaukset ovat työssäni sitä leipälajia, ja kuoseja teen enemmän sitten omalla ajalla. Kerrytän niistä omaa pankkia.

Kuvituksiaan Ounaslehto tekee pääasiassa vektoreilla, työkaluinaan Adobe Illustrator sekä muut tekniikat.

– Tyylin rakentamisessa minulla on omia salaisuuksia. Tykkään siitä, että vektoreilla voi myös niin sanotusti piirtää tai maalata, ei niinkään rakentaa. Jos asiakas ei tarvitse puhdasta vektoria, mielellään lopuksi sävytän Photoshopissa, hän toteaa.

Ounaslehto kokee olevansa onnellisessa asemassa: oma tyyli saa olla näkyvissä ja asiakkaat luottavat siihen. Ounaslehto käyttää kuoseissaan ja kuvituksissaan usein kasveja, eläimiä, runsaita yksityiskohtia ja rohkeita värejä.

– Töissäni on tosi paljon katseltavaa. Siitä tulee mun oma uniikki tyyli. Parasta on se, jos ihmiset tunnistavat tyylini – Stockmannin mainosten tullessa Helsinkiin kaverit saattoivat hoksata heti, että tuo on muuten Rikun tekemä, hän hymyilee.

Pitkää uraa ja näkymiä tulevaan


TEKSTI
Veronica Koskinen
KUVA
Veronica Koskinen
Pauliina Heikkinen

– Se on kivalla tavalla haastavaa – pitää aina laittaa tietyn asiakkaan lasit päähän.

KUKA?
• Satu Karppinen 
• Art Director Otavamedia OMAssa
• Kotoisin Tampereelta, asuu nyt Helsingissä
• Valmistui Lapin yliopistosta
taiteen maisterksi 2010
• Sivuaine aikakauslehti-
journalismista
Taideteollisessa
korkeakoulussa 2009

Näin kuvailee asiakastyön luonnetta Otavamedia OMAssa työskentelevä Art Director Satu Karppinen. Otavamedia OMA tuottaa ja suunnittelee yrityksille ja yhteisöille medioita ja sisältömarkkinointia. Karppisen tiimille on jaettu sosiaali- ja terveysalan asiakasyritykset, joille he rakentavat erilaisia mediasisältöjä yksittäisistä somesisällöistä kokonaisiin lehtikonsepteihin ja verkkomedioihin. 

Työssään Karppinen pääsee toteuttamaan kaikenlaisia graafisen suunnittelun sateenvarjon alle kuuluvia töitä. Eniten hän nauttii siitä, kun saa luoda tai uudistaa visuaalisia ilmeitä – ikään kuin luoda niiden DNA:n alusta loppuun.

Karppinen valmistui Lapin yliopiston graafisen suunnittelun koulutusohjelmasta taiteen maisteriksi vuonna 2010. Vielä samana vuonna hän aloitti työharjoittelun Teoksen kirjakustantamossa. 

– Sen jälkeen olen tehnyt kokopäivätöitä. Kymmenen vuotta – kamalan pitkä aika! hän nauraa.

Aluksi hän ehti tehdä töitä hetken Aalto-yliopistolle ja julkaisuosakeyhtiö Eliakselle, kunnes päätyi useammaksi vuodeksi MCI Press Oy:lle. Nykyiseen työpaikkaansa Karppinen päätyi, kun MCI Press liitettiin osaksi Otavamediaa. Otavan ehkä tunnetummasta kirjakustantamon puolesta on myös tullut Karppiselle nostalginen vierailukohde.

– Tykkään käydä fiilistelemässä kirjoja Otavan kirjapuolella, mutta nyt työskentelen mieluummin median ja sisältöjen parissa.

Usein monet ensimmäiset ideat tulevat sanojen kautta.

Karppisen kuvitettavaksi tulee usein varsin abstrakteilla tasoilla liikkuvia aiheita. Nyt työn alla on kuvitus siitä, miten eri virkamiestasot voivat auttaa pitkäaikaistyöttömiä.

– Ideoiden visualisointi on omaa ajattelua. Tykkään metaforista, ja usein monet ensimmäiset ideat tulevat sanojen kautta.

Karppisen tiimi käyttää paljon aikaa uusiin asiakkaisiin tutustumiseen, jotta voi tehdä näiden brändiin sopivia töitä. Asiakkaan vaatimukset tulee ottaa työssä huomioon.

– Tekstipuolella ne voi olla jotain termejä tai miten asioita pitää esittää. Visuaalisuudessa pitää myös kunnioittaa asiakkaan brändiä, joka joskus määrittelee kuvien käyttöä hyvinkin tarkasti. Toiveet voivat liittyä esimerkiksi värien käyttöön tai valokuvien rajaukseen. Tässä pitää olla ihmisenä megajoustava.

Voisi ajatella, ettei omaa persoonaa voi käyttää asiakastöissä, mutta Karppinen kumoaa tällaiset väitteet:

– Se näkyy kaikessa mitä tekee – luovissa töissä parhaiten. Meilläkin on kaikilla AD:illa omanlainen tyyli tehdä. 

Olen aloittanut työt media-alalla juuri silloin, kun suuret muutokset ovat alkaneet.

Media-ala on ehtinyt muuttua paljon sinä aikana, kun se on työllistänyt Karppista. Median murros kuitenkin sekoitti pakkaa jo paljon aiemmin. 

– Olen ollut sillä tavalla onnekkaassa asemassa, että olen aloittanut työt media-alalla juuri silloin, kun suuret muutokset ovat alkaneet. Tietysti vanhemmilta kollegoilta olen kuullut juttua siitä, millaista se oli silloin ”vanhoina hyvinä aikoina”.

Se on helppo uskoa: valtion selvityksen mukaan Euroopan talousahdinko, digitalisaatio ja esimerkiksi sosiaalisen median nousu pakottivat mediatalot suuriin muutoksiin ja pienensivät tuottoja. Sen seurauksena ne joutuivat karsimaan kustannuksia ja supistamaan toimintaansa eritoten sisällön tuotannon osalta.

– Se näkyy kaikessa työssä. Koko ajan tulee uusia työvälineitä, uusia päivityksiä ohjelmistoista. Printin tekemisessä ei oikeastaan tapahdu muuta kuin tyylien muuttumista, mutta verkkotekemisessä tuntuu, että periaatteet menevät koko ajan uusiksi.

Tulevaisuuden trendejä pohdittaessa karataan jo suurempien muutosten äärelle.

– Jossain vaiheessa sanottiin, että käyttöliittymäsuunnittelu katoaa, koska kaikki alkavat käyttää äänellä ohjautuvia käyttöliittymiä.

– Mediataloissa organisaatiot muuttuvat jatkuvasti, joten oikeastaan ei kannata tukeutua mihinkään tai hötkyillä mistään – tehdä vaan töitä ja pysyä kartalla siitä, mitä tapahtuu. 

Karppinen toteaa, ettei kannata jäädä laakereilleen lepäämään, vaan on tärkeää päivittää omaa tekemistään koko ajan.

– On täysin mahdollista, että kymmenen vuoden päästä tekee jotain ihan muuta. Ei voi tietää.

Previous
Asiakirja X
More Stories
Punaisesta ja vihreästä