Boom

Onko universumi räjähdyksen partaalla?

Pimeys on ollut aina tuttu asia meille graafikoille. Olemme lähes poikkeuksetta yöeläimiä, työskentelemme mielellämme pimeässä, litkimme mustaa kahvia ja säädämme näyttöpäätteemme aina mahdollisimman himmeälle. Vaikka suunnittelumme saattavat näyttäytyä ulospäin värikylläisinä ja elämäniloisina, sielumme ovat todellisuudessa värjäytyneet valvottujen öiden seurauksena pikimustiksi.

Kuluneen vuoden aikana tästä pienestä graafikkolajista on kuitenkin tullut entistä pimeämpää porukkaa. Kun meidät opastettiin viime keväänä etäopiskelun yksinäisyyteen, olimme aluksi innoissamme. Nyt saisimme keskittyä suunnitteluun rauhassa ilman, että kukaan seuraisi tekemisiämme selän takana tai että aurinko paistaisi näytöillemme Mac-luokan ikkunoista. Pian kuitenkin huomasimme, että luovuus tarvitsee kukkiakseen valoa. Mutta kun sitä ei ollut tarjolla, mitä tälle pienelle graafikkojoukolle oikein tapahtui?

Historian 12. UMG-lehti muodostuu tänä vuonna sanoista Universe Might Go. Lause jättää tilaa vapaalle tulkinnalle, mutta yhtä hyvin voisimme täydentää sen esimerkiksi sanalla boom. Onhan kulunut vuosi ollut jo niin kummallista aikaa, ettei enää edes itse alkuräjähdys yllättäisi ketään. Lepyttelevistä lauseista huolimatta mikään ei ole muuttunut paremmaksi, joten voimme yhtä hyvin jättää hempeilyt sikseen ja tarkastella asioita juuri niistä lähtökodista kuin ne todellisuudessa ovat.

Tämän verkkolehden artikkelit tarjoavat siis ajanhengen mukaisesti graafikkomaailmaa tarkastelevia juttuja. Tämä 9. hengen tekijätiimi esimerkiksi pohtii, kenen syytä on se, että päädyimme opiskelemaan visuaalista alaa tänne Lapin kylmyyteen. Tai miksi asiakkaalta saatua palautetta on usein vaikea ymmärtää.