TEKSTI, KUVITUS JA ANIMAATIOT ROOSA INKINEN
Palautetilaisuuksien larppaus ei valmista meitä työelämään. Asiakkaat oksentavat palautteet päälleni, sivaltavat sanoillaan ja saavat minut kyseenalaistamaan ammattitaitoni säännöllisin väliajoin. Joskus itken, miksi asiakas on niin ilkeä. Miksi hän ei ymmärrä minun näkökulmaani eli hänen omaa parastaan?
Vai olisiko vika sittenkin kuulijassa, palautteen vastaanottajassa? Osaanko vastaanottaa palautetta? Osaanko irrottaa kritiikin itsestäni? Se koskee tekemääni työtä, ei minua ihmisenä.
Ongelman ydin on kieli. Puhumme eri kieliä. Asiakkaat eivät välttämättä osaa eritellä, miksi he eivät pidä lopputuloksesta ja tämä tulee muistaa palautetta vastaanottaessa. Jotta voisimme ymmärtää toisiamme, tulee tieto osata kaivaa esiin erinäisin keinoin.
Asiakkaiden latistavat, jopa kyyniset kommentit sattuvat syvältä, sillä laitan palan sieluani jokaiseen designiin.
"Vihaan tätä, näyttää karsealta."
"Hyi hirveä, nyt ollaan hakoteillä."
"Ei, ei, ei ja vielä kerran EI!"
Kaikki tämä voi kuitenkin tarkoittaa: “Pidän näistä muodoista, design on hieno ja toimiva, mutta olen aina lapsuudestani lähtien vihannut vaaleanpunaista, koska päiväkodissa ne pukivat minut balettimekkoon.”
Usein asiakas tarvitsee graafikon tukea ongelmansa sanallistamiseen. Vika ei ollutkaan työn ideassa tai sen muotokielessä, vaan ainoastaan värissä, joka aiheutti katsojassaan henkilökohtaisia huonoja muistoja. On siis tärkeää selvittää syyt, miksi kokonaisuus ei miellytä asiakasta. Esimerkiksi yritysilmeen suunnitteluprosessissa kilpailijoiden visuaalisten ilmeiden tutkiminen yhdessä voi auttaa asiakasta avaamaan sanaisen arkkunsa. Ylipäätään visuaalinen havainnollistaminen suullisten suunnitelmien ja ideoiden tukena on paitsi luonteva myös erittäin tarpeellinen väline kielimuurin murtamiseen asiakkaan ja graafikon välillä. Älä siis epäröi esitellä keskeneräisiäkään visualisointeja – edes kriittisen palautteen uhalla.
Palautteen prosessointi kulkee tavanomaisesti itsetuntokriisistä kasaan kursimiseen ja siitä rationaaliseen tilanteen ratkaisuun. Ongelman ytimeen johdattelevia kysymyksiä voivat olla esimerkiksi:
Onko vika värissä?
Onko vika muotokielessä?
Onko vika “fontissa”?
Onko vika asettelussa?
Yhteisen kielen löytyminen vaatii graafikolta empatiakykyä. Jokainen on varmasti joskus kokenut vastaavia tilanteita, joissa asiantuntija kertoo, että autosi tehottomuus kiihdyttäessä johtuu siitä, että DPF:n regenerointi epäonnistuu eli hiukkaspönttö toimii vaillinaisesti. Tai ortopedi kertoo, kuinka polvesi mediaalinen kollateraali on revennyt ja taustalla on todennäköisesti valgusvääntövamma. Ligamentin paraneminen kuulemma tarvitsee operatiivista hoitoa, mutta ennen tätä suoritetaan kuitenkin polven instabiliteetin tutkiminen. Yhteisen kielen löytymisessä tarvitaan takauma siihen tilanteeseen, kun et puhunut toisen kanssa samaa kieltä, etkä tiennyt millä sanoilla sinun tulisi kertoa haluamasi tai kuvailla ongelmaasi. Vain samaistumalla voit ymmärtää asiakasta.
Tästä voimme vetää johtopäätöksen ettei hienojen ammattisanojen viljely vie sinua eteenpäin alallasi. Viljele ammattisanastoa vain oman klaanisi seurassa. Niin visuaalisen kuin verbaalisenkin viestinnän lait ovat samat: mitä yksinkertaisempaa, sen parempi.
Suunnittelun lopputulos on lähes aina kompromissi, jossa upeasta designista ei ole jäljellä enää kuin yksi pallo. Lopputulos on sellainen, joka pitää graafikon mielenkiinnon alaa kohtaan juuri ja juuri hengissä, mutta se ei täydellisesti tyydytä luovuuden tarpeita. Siksi jää jano ja nälkä tehdä lisää.