Mistä on Narnian hahmot tehty?

TEKSTI JA KUVITUS OLGA IMMONEN

Hyvä ja paha ja niiden välinen taistelu ovat tuttuja kaikille saduista ja elokuvista. Aukaistuamme lastenkirjan voimme yleensä saman tien tunnistaa kuvituksista ne hahmot, jotka juonittelevat kirjan päähenkilöä vastaan, ja ne, jotka urheasti taistelevat suojellakseen rakkaitaan. Narnian tarinoissa hyvikset ovat niitä, jotka taistelevat Aslan-leijonan puolella ja pahikset niitä, jotka yrittävät tuhota Aslanin ja hänen ystävänsä. Mutta mitä ovat ne visuaaliset piirteet, jotka lopulta tekevät hyviksistä hyviä ja pahiksista pahoja?

Valkea velho uhkaavana kätyrit takanaan. Edmund seisoo vieressä epävarmana.

Piikeistä ja jääpuikoista

Pahikset Narnia-kuvituksissa ovat teräviä ja piikikkäitä, kirjaimellisesti. Heidän ulkomuotonsa on luotansa työntävä. Vinkurat, epäsymmetriset muodot huutavat kieroutta ja epäluotettavuutta. Pahikset on suunniteltu näyttämään sellaisilta tyypeiltä, joihin ei ole helppo luoda kontaktia ja joiden kanssa ei houkuta alkaa kaveeraamaan.

Mutta he, jotka tuntevat tarinan tietävät, että tarinan alussa jokin vetää Edmundia, yhtä tarinan päähenkilöistä ilkeän Valkean velhon puoleen. Jokin velhon olemuksessa ja ehkä kauniissa ulkokuoressa saa Edmundin luottamaan häneen. Aina pahikset eivät näytä rumilta noita-akoilta tai hirviöltä, vaan heissä voi olla jotain petollisen kaunista ja kutsuvaa.

Pörröstä ja pehmeydestä

Hyvät hahmot Narnia-kuvituksissa on usein kuvattu pehmein ja soljuvin muodoin, jotka ovat kutsuvampia pahisten teräviin piikkeihin verrattuna. Monesti hyvät hahmot kuvataan selin, mikä asettaa lukijan hyvisten joukkoon kutsuen hänet taistelemaan heidän puolellaan pahiksia vastaan. Hahmojen erilainen visualisointi kuvaa sitä, miten kulttuurisesti ymmärrämme hyvän ja pahan.

Inhosta ja sympatiasta

Miten siis hahmojen ulkomuoto vaikuttaa meihin? Ulkonäöltään hyvikset ovat kooste piirteitä, jotka herättävät meissä kiintymystä ja sympatiaa, kun taas pahikset on luotu herättämään pelkoa ja inhoa. Lukiessamme tarinoita tahdomme, että hahmot, jotka voittavat, ovat niitä, joihin kiinnymme, jotka toimivat arvojemme mukaan ja joihin koemme yhteyttä. Lukijoina juuri tätä varmaan lopulta kaipaamme. Tahdomme onnellisia loppuja. Kuvituksen keinojen avulla voimme helpommin samaistua tarinan sankareihin. Kun oikeus ja hahmot, joihin samaistumme voittavat, koemme tarinan onnistuneen. Eikö juuri hahmojen kanssa jakamamme käsitys hyvästä ole osa sitä, miksi koemme yhteyttä heidän kanssaan ja miksi haluamme lukea tarinoita?

Aslan, Lucy ja Tumnus katselevat kaukaisuuteen.

Lähteet

Nodelman, P. (1988) Words about Pictures: Narrative Art of Children’s Picture Books. Athens and London. University of Georgia Press.